Kirjasta Pulp

Charles Bukowskin dekkari Pulp kertoo vanhasta, kovaotteisesta, parhaat päivänsä nähneestä, alkoholisoituneesta,  kyynisestä yksityisetsivästä Nicky Belanesta. Belane saa kirjassa monia tehtäviä, joista hän veloittaa päätähuimaavaa 6 dollarin tuntipalkkaa. Belanen päätehtävänä on löytää Punainen Varpunen.
       Kirja oli mielestäni loistava, yksi parhaista dekkareista, joita olen lukenut. Pulp poikkeaa hyvin paljon perinteisistä dekkareista. Pulp on erittäin absurdi, alusta loppuun. Bukowskin tekstiin on helppo uppoutua ja sitä lukiessani pystyin hyvin kuvittelemaan mielessäni miltä ihmiset, paikat, asiat ja esineet näyttävät. Lukiessani Pulpia päässäni soi koko ajan sellainen hiljainen basso painotteinen jazz -komppi, samanlainen mitä tv-sarja Twin Peaksissa soi lähes koko ajan taustalla. Kirjan lopussa Belanelle rahaa lainannut pinkissä puvussa ollut apina ampuu Belanen ja hän pääsee näkemään kauan metsästämänsä punaisen varpusen ja Belanen eräs asiakas Leidi Kuolema tulee vierailemaan. Kirjan alussa en ajatellut, että Leidi Kuolema olisi ns. Viikatemies, joksi hän sitten paljastui. Pinkissä puvussakin ollutta apinaakin pidin miehenä, joka Belanen mielestä oli vain idiootti, mutta kyllä se taisi oikeasti olla apina.
      Bukowski jättää hienosti asioita lukijan mielen varaan, mutta silti osaa hyvin tarkasti selittää kaiken. Olisi kiva tietää miten hän pystyy sellaiseen, jotenkin mahdottomasta mahdollista.